Kahden kesän tunnelmia, kesää 2012 odottaen

Huikea aika kulunut edellisestä päivityksestä !! Mutta jatketaan, laitetaan alkuun vaikkapa hieman tilastomaisesti , mitä ollaan Hunterilla tehty vuosien 2010 ja 2011 kesinä:

Vuonna 2010 ajotunteja kertyi mahtavat 210 h !! Ja polttoaineen kulutus oli sen mukainen, eli yhteensä noin 1300 l meni dieseliä. Aikamoiset lukemat, mutta kyllä Hunter miehistöineen viettikin paljon aikaa pitkin Päijännettä reissaten. Kesä 2010 oli kaiken kukkuraksi äärettömän lämmin ja vähäsateinen, joten kaikki pääsivät loman ajankohdasta riipumatta nauttimaan mahtavista veneilykeleistä.

Veneilykausi loppui 2010 veneen nostoon 13.10, mikä olikin hyvä hetki, koska seuraavana päivänä satoi sen talven ensilumi. Siitä alkoikin sitten lämpöisen kesän vastapainoksi kylmä ja pitkä talvi, lunta ja pakkasta riitti marraskuun alusta asti. Hunter talvehti sen talven Mainiemen rannassa vanhan sahan kupeessa hyvällä menestyksellä, ei mitään tappioita talven piikkiin.

Vuonna 2011 veneen lasku tapahtui 22.5.. Muuten kaikki ok, mutta aluksi oli ollut jäähdytysongelmaa. Vesi ei oikein kiertänyt ja syy on edelleen epäselvä. Jälleen isä ja poika Salosen perheet viettivät paljon aikaa Päijänteellä ja sen mahtavissa saarissa. Ehkä tänä kesänä vietettiin enemmän aikaa saarissa kuin ajellen, koska ajotunteja oli tältä kesältä kertynyt n. 154 ja polttoainetta oli kulunut 877 l. Tero oli lokikirjan merkintöjen mukaan viettänyt tänä vuonna veneessä "vaivaiset" 44 yötä. Vuoden 2011 kesä oli myös kuuma, suorastaan helteinen, jo kesäkuun alussa veneilijöitä hemmoteltiin +30 asteen lämpötiloilla. Vene nostettiin 21.10 ja talvehtimispaikka sama , nyt vieressä myös veneily-ystävien Kikka II -vene.

Ohessa muutamia kuvia arkistojen kätköistä

Helteisellä Päijänteellä

Rantautuneena jossain niistä monista retkikohteista

Muikkuhässäkkä

Laivakoira Tyyne ja kippari Tero

Vanajalla 21.-23.5.2010

Lähdettiin perjantaina Teron kanssa kesän ensimmäiselle veneretkelle Hunterilla. Vene siis oli Vanajalla viikon verran vedessä.

Perjantaiaamusta olivat Ritva ja Kalevi lähteneet Saara-neidin kanssa ajelulle ja iltapäivästä sitten vaihdettiin Iittalan Lepaalla miehistöä. Keli oli oikein kohdillaan, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Tavarat veneeseen, kaasugrillin asennus veneen takalaitaan ja pienten alkuvalmisteluiden jälkeen lähdettiin ajeleen komeassa illassa Vanajalle.

Mietittiin , että mihin mentäisiin, kello oli jo aika paljon. Päädyttiin loppujen lopuksi Horkkaan, laitettiin sauna lämpiämään ja nautiskeltiin luonnonrauhasta ylhäisessä yksinäisyydessä. Saareen ei ollut eksynyt muita kerholaisia komeasta säästä huolimatta. Pedit tehtiin takaboksiin, päätettiin testata miltä tuntuu nukkua siellä. Yöllä alkoi tuulemaan juuri sopivasta suunnasta ja liina lauloi miltei koko yön, joten takakammarista löytyi aamulla hieman nuutuneita ihmisiä.

Lauantai oli myös aurinkoinen päivä, syötiin rauhassa aamiainen, mikä jostain syystä vesillä maistuu aina älyttömän hyvälle ! Oltiin sovittu Iittalan rantaan treffit Ollin kanssa kahden maissa, joten irrottauduttiin laiturista ja suunnattiin kohti Iittalaa.

Olli tuli sovitusti tekemään muutaman sähköhomman ja paikalle ilmestyi myös muuta perhettä, eli Terhi , Oskari ja Taru. Miehet touhusivat veneen kimpussa ja me muut nautittiin auringon paisteesta laiturin nokassa.

Illaksi meille tulikin vieraita, eli taas puksutettiin Horkkaan, minne pariskunta Lehto tuli saunomaan ja grillailemaan kanssamme. Iltaa kohti keli alkoi pilvistyä ja sateen uhka lähestyä. Saatuamme Päivin ja Harrin Hunterin kyytiin, ajelimme Keisan kupeeseen ja laitoimme grillin kuumaksi. Perunat kiehuivat ja pihvit paistuivat meheväksi, mahat täyttyivät oikein hyvin. Sade väisteli meitä, joten katselimme kuinka taivaanrannassa satoi oikein kunnolla. Horkkaan palattuamme lämmitettiin taas sauna ja löylyteltiin päivän pölyt pois. Meikäläinen oli oikein saanut rusketusrajat!

Harri ja Päivi lähtivät vielä yöllä kotiin, koiranpennut odottivat heitä. Me heittäytdyttiin jälleen takakoppiin nukkumaan, nyt oli tyyntä ja rauhallista, uni maistui hyvin.

Aamu oli kostean nihkeä, sadetta luvassa. Aamurutiinit ja veneen raivausta. Puolen päivän aikaan Kippari ja Pertsa tulivat soutupaatilla käymään saaressa syömässä. Mekin lähdettiin jo hyvissä ajoin ajelemaan kohti kotia, Mierolassa pysähdyttiin syömään, laiskotti.

Kotiinpäin on aina jotenkin haikea tulla, mutta onneksi kesä on vasta alussa ja uusia retkiä tulee. Kylläpä oli mukavaa !

Vesille Vanajaan 17.5.2010

Suuri hetki siis koitti 17.5 ! Hunter siis hinattiin Sotkan rantaan traktorilla. Rannassa vain tositoimiin ja traileri ramppiin ja vene vesille. Tottuneesti Tero ja Kalevi laskivat veneen vesille ja siellähän se kellui, siis pysyi pinnalla ! Koneet toimi moitteettomasti ja kaikki oli muutenkin ihan ok. Vierailu Vanajalla jäänee lyhyeksi koeajeluksi, mutta tuleehan testattua , miten kaikki toimii.

Remonttia (ihan vähän)

Hunteriin piti tietysti tehdä tietysti ehostustoimia, mutta Teron tapaan suurin piirtein koko vene purettiin osiin.
Ohjaamoon Tero rakensi uuden kipparin penkin ja vanhat , isot toimistotuolit otetiin pois. Näin ohjaamoon saatiin tilantuntua rutkasti lisää. Myös seinällä roikkuvat laatikot ruuvattiin pois.
Suurimmat uudistukset koki konehuone ja ruuma. Septitankki tuli uutena, sekä lämminvesivaraaja (luxus) ja puhdasvesisäiliö. Uusi agregaatti löysi myös paikkansa konetilasta.
Potkuri vaihdettiin nelilapaiseen, kulkee toivottavasti hieman reippaammin. Keulasta otettiin iso ankkurivinssi pois tilaa viemästä, sisävesillä emme sitä tarvi. Kaiteisiin tehtiin muutamat kulkuaukot, pääsee helpommin kyytiin. Aikaisemmin kulku oli keulasta, mikä on aika korkea. Tietysti oli pakolliset ruostelaikkujen fiksaamiset ja maalamiset ja varmasti paljon muutakin, mitä en nyt muista. joka tapauksessa Hunter koki mittavat remontit, kyllä kelpaa lähteä Päijänteelle ! Ennen sitä vene kuitenkin testataan tuossa Vanajalla tutuissa vesissä.

m/s Hunter

Teräsvene Hunter päätyi Hämeenlinnaan Teron ja Kalevin venekuumeen seurauksena. Venekuume iski kesällä 2009, kun edellinen matkavene Urho vietiin Päijänteen vesiin muutamaksi viikoksi ja siitähän se sitten lähti. Isoja teräsveneitä meni Päijänteellä ristiin rastiin, joten kotiuduttua niiltä retkiltä niin netti auki ja uutta venettä metsästämään. Tietysti hyvin palvellut Urho laitettiin myyntiin haikein mielin.

Montaa venettä käytiin patsastelemassa ja valokuvailemassa. Mietittiin ja pähkäiltiin yhdessä Kalevin ja Ritvan kanssa, mitä halutaan veneeltä ja missä asioissa voi tehdä kompromissejä. Hakusessa oli siis reilun kokoinen vene, mihin ei tarvi tehdä isoja remontteja.

Senhän voi arvata, miten asiassa kävi... 2009 syksyllä kohti Hämeenlinnaan tuli erikoiskuljetuksena 80-luvun alussa meriolosuhteisiin rakennettu työvenetyyppinen teräspaatti. Pelkkä siirto Helsingistä Hämeenlinnaan oli aikamoinen suoritus, koska korkeutta oli hieman liikaa , vaikka kuljetukseen käytettiin erikoismatalaa lavettia. Vene oli aikalailla erilainen mitä alunperin haettiin, mutta tässä oli sitä "jotain".